KANTELU

Kaikkeen tottuu, sanoi pässi, kun päätä leikattiin.
Ja totta tosiaan kaikkeen tässä projektissa saa tottua, enkä kaikilta osin todellakaan voi väittää olevani omalla mukavuusalueellani, mutta olen valmis ne rajat ylittämään.  Sillä näin ei vain toimita - tästä on tullut jo periaatekysymyskin.
Menneellä viikolla täyttyi 8 viikkoa siitä, kun olen ensimmäisen kerran hevosen potilasasiakirjoja pyytänyt. Mittani täyttyi tähän vetkutteluun jo sitä edellisellä viikolla eläinlääkärin käytännössä kieltäydyttyä luovuttamasta asiakirjoja ohjeistamalla virheellisesti pyytämään niitä hevosen myyjältä, joten päätin laittaa toimeksi. Arkistointivelvollisuushan on eläinlääkärillä eikä entisellä omistajalla, jolta papereita käskettiin pyytämään.  Asiakirjapyyntö selvien pykälien ryydittämänä johti pelkästään toteamukseen, että lakiasiat täytyy tarkistaa. Tässä kohtaa voisin kysyä, että onko eläinlääkärikunta todellakin näin tietämätön näinkin keskeisestä asiasta? En taatusti ole ensimmäinen enkä viimeinen hevosen tai minkään muunkaan eläimen ostaja, joka pyrkii selvittämään eläimen aiempaa hoitohistoriaa

Tietysti voisin odottaa, että tuomioistuin aikanaan velvoittaisi luovuttamaan tiedot, mutta hetken asiaa tarkemmin tutkailtuani totesin, ettei siihen tuomioistuinta tarvita, ja asia saattaa edetä muita teitä vikkelämmin, mutta miten nopeasti, sen aika näyttäisi. .Asian hoitamiseksi on olemassa myös aivan virallinen tie, joka saattaa asianomaiselle olla se huonompi vaihtoehto.
Lakipykälät tämän asian kohdalla ovat yksiselitteiset, kuten jo aiemmassa postauksessani potilasasiakirjojen luovuttamisesta kerroin.
Eläinlääkärinammatti siinä kuin muidenkin lääkäreiden on varsin tiukasti säädelty ja toimintaa myös valvotaan.  Mutta jos yksittäisen eläimen omistajan näkökulmasta homma ei toimi, viranomaiselle johtava valitustie on kantelu - joko aluehallintoviraston kautta hallintokanteluna tai Eviran kautta kanteluna eläinlääkärin toiminnasta. Tai tietysti, jos kyseessä virkaeläinlääkäri, on oikea osoite työnantaja.

Koska omalta kannaltani katsottuna tässä tapauksessa näytti olevan seinä vastassa ja toiminta itse asiassa rikkoi lakia, päätin tarttua härkää sarvista ja lähetin tätä eläinlääkäriä koskevan kantelun Eviraan. Tämä ei nyt aivan ollut sitä, mihin olisin halunnut ryhtyä into piukeana,  mutta koska hyvällä toiminen ei näyttänyt johtavan mihinkään ja jonkinmoista näyttöäkin asian viivyttämisestä oli, ei ollut mitään syytä uskoa ja olettaa, että asiat jotenkin odottamalla paranisivat ja paperit tulla tupsahtaisivat postilaatikkooni.  Mutta koska on hieman epäselvää, millä vastuulla tämä eläinlääkäri on kulloinkin toiminut, omallaan vai virkavastuulla, otin yhteyttä myös työnantajaan.

Evira sai toimintaa aikaa 1½ viikossa, mutta sekin näytti vaativan kaksi Eviran lakimiehen yhteydenottoa eläinlääkärin suuntaan. Nämä nyt näyttivät purkautuvan toiminnaksi torstain ja perjantain välisenä yönä, jolloin sähköpostiini oli saapunut kopio hevosen potilaskertomuksesta. Tosin en nyt oikein tiedä mitä siitä pitäisi ajatella. Kertomusta tuli vain ruunauksen komplikaation  osalta - ei muuta. Se riittänee vakuutusyhtiön kanssa asioimiseen.
Mutta muuten täytyy todeta, että kyseinen kertomus oli kovin kovin suurpiirteinen ja osittain virheellinenkin. Joten sitten taas uutta pyyntöä väsäämään. Jos nyt jotain olen oppinut tämän tapauksen yhteydessä, niin ainakin sen että mikä tahansa on mahdollista.
Jonkinlaisen paperin olen nyt siis saanut, mutta se onko sillä jotain virkaa, jää nähtäväksi. Kanteluasia elää sitten muuten omaa elämäänsä viranomaisen hoteissa.

Päivitys 9.10.2015:
Viranomaisen rattaat ovat nyt asian jauhaneet valmiiksi ja ratkaisu putkahti postilaatikkoon tänään. 
Ihan turhasta en valittanut, sillä valvova viranominen katsoi 5.10.2015  päivätyssä ratkaisussaan eläinlääkärin laiminlyöneen velvollisuutensa tuntea eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annetun lain (29/2000) mukaiset tiedonluovutussäännökset eikä ole näistä kuultuaankaan ripeästi lähettänyt pyydettyjä tietoja. Tämän johdosta eläinlääkärille annettiin huomautus.
Ja aivan uudesta laistahan ei ole kysymys, Sehän on "vasta" 15 vuotta vanha. Kahdeksan viikoa on nyt tämän mukaan selkeästi liian pitkä toimitusaika, mutta mikä on hyvä?  Ollessani keväällä yhteydessä Eviraan ja AVI:oon, oli arvio soveliaasta ajasta pari viikkoa.