OSTOTARKASTUS

Ostotarkastus tehtiin sadekuurojen täplittämänä päivänä elokuun lopulla, reilu kolme viikkoa koeratsastuksen jälkeen.
Se tehtiin harraste/kilpakäyttöä silmällä pitäen.
Ja koska hevonen ei nyt aivan halpakaan ollut, oli syytä tehdä ostotarkastus enempi pitkän kaavan mukaan.

Alkuun hevonen tutkittiin päällisin puolin. Kliinisessä yleistutkimuksessa ei tullut esiin mitään mullistavaa. Suusta kuitenkin löytyi lievä ylipurenta ja sudenhampaat sekä selvä raspauksen tarve. Ehkäpä tässä oli syy suun levottomuuteen ratsastaessa? Koeratsastuksen yhteydessä hieman ajatuksia herättänyt selän malli sen sijaan ei kummempia mainintoja kirvoittanut. Tuohon aikaan pitkässä kaviossa ollut hevonen  oli myös  kengitetty edellisenä päivänä.
Oli aika siirtyä tutkimaan hevosta liikkeessä. Tuota toimenpidettä varten se rauhoitettiin kevyesti.
Se juoksutettin liinassa molempiin suuntiin. Tuolloin ilmassa oli selvää tahmeutta liikkeessä, mutta se meni sitten ennemminkin rauhoitteen vaikutuksen piikkiin. Siinä tuli jo toinen virhe. Olisi ollut syytä uskoa näkemäänsä eikä luulla mitään.
Taivutuskokeessa esiintyi samantyyppistä haluttomuutta liikkua, mutta reaktiot näyttivät nollaa. Jonkinmoista jalkojen  nykimistä ja takasilla huitomista myös esiintyi, mikä myöhemmin papereista löytyi luonteen ja käsiteltävyyden kohdalta merkintänä "melko vähän käsitelty, lapsellinen".
Siirryttiin röntentutkimukseen. Hevonen kuvattiin ympäri sekä etu- että takapolvista alaspäin ja lisäksi otettiin kuvat selästä (x2) sekä niskasta.Yhteensä kuvia tuli 21.  Lopputulema tästä tutkimuksen osasta oli "ei käyttöä haittaavia löydöksiä".
Tässä vaiheessa oli tehty suunnilleen kaikki normiostotarkastuksen temput ja piirun verran enemmänkin. Mutta koska halusin olla perusteellinen, hevosesta tehtiin melkoisen kattavat verikokeet. Verenkuvan ja hematokriitin perusteella voisi ehkä todeta hevosen olleen aavistuksen kuiva. Valkosolujen erottelu paljasti lievästi  kohonneen eosinofiilisten valkosolujen määrän (5%, normi on alle 4%). Tämänlaatuinen löydös viittaa suolistoon, joten suositukseksi tuli madottaa hevonen, joka myyjän mukaan oli madotettu vajaa 2 viikkoa aiemmin. Tässä yhteydessä kuulin hevosen myös ripuloineen, mahdollisesti heinän laadun vuoksi.
Samassa muiden verikokeiden kanssa lähti näyte lääkejäämien määrittämiseksi. Se kertoi lähinnä hevosen mahdollisista lääkityksistä tutkimushetkellä ja välittömässä lähimenneisyydessä. Siltä osin tutkimustulos oli puhdas.
Kaiken kaikkiaan lopputulos tutkimuksesta oli siis, että hevonen olisi sopiva suunniteltuun käyttöön.

Suomen Eläinlääkäripraktikot ry on syksyllä 2014 julkaissut eläinlääkäreille suunnatun ostotarkastulomakkeen, johon on koottuna ostotarkastuksen olennaiset osat. Asiasta löytyy  mm. artikkeli Hevosurheilusta 100/2014 s. 11-12.
Tämä hevonen tarkistettiin vähintäänkin siinä laajuudessa, missä paremmat harrastehevoset/kilpahevoset on tapana tarkastaa, ellei himpun tarkemminkin, mutta siitäkin huolimatta päädyttiin tilanteeseen, että ilmeni yhtä sun toista- jopa siinä määrin, että tulevaisuus pullahevosena taitaa häämöttää.

Mutta kokemus tämäkin. Sen toki ymmärrän, ettei mikään mahti maailmassa voi luvata, että hevonen on terve lopun elämäänsä ja sitten aikanaan kuolla kupsahtaa vanhuuteen. Ja senkin ymmärrän, että täysin tervettä hevosta ei olekaan. Se oliskin liian hyvää ollakseen totta. Aina löytyy jotain, kun riittävästi tutkitaan.  Mutta hyvä kysymys onkin, mikä on riittävästi. Tässä tapauksessa normi + vähän päälle ei sitä ollut. Eihän tämäkään hevonen virheetön ollut, mutta tietyt "virheet" hyväksyin ja tänäkin päivänä ajattelen, että niiden kanssa olisi voinut elää. Se, mitä jäi löytymättä, tosin ilmoitteli itsestään aika tavalla heti kaupan jälkeen, mutta monin verroin helpompaa olisi ollut sanoa ostotarkastuksen yhteydessä "Kiitos, mutta ei kiitos".
Ja mikäkö olisi pelastanut tältä?
Se selviää aikanaan.