KARU TODELLISUUS

Kun ostotarkastus oli selvitetty, hevosen ruunaus tapahtui silmäräpäyksessä.

Nimittäin jo ostotarkastusta seuranneena päivänä oriista oli kuoriutunut tuore ruuna. Melko hätäistä toimintaa.

Kaupat tehtiin viikkoa myöhemmin ja varsinaisesti hevosen omistajuus siirtyi uudelle omistajalle syyskuun puolivälissä.

Näkymä 21.9.14, reilu
3 viikkoa ruunauksesta

Itse en vielä pysytynyt siirtämään hevosta toiseen talliin eikä se kovin viisasta olisi ollutkaan. Näet omistajuuden siirtyessä hevosen ruunausprojekti ei ollut vielä likimainkaan päätöksessään. Toisella puolella haava oli auki ja eritti ja toisella haava oli jokseenkin kiinni, mutta se turvotti ikään kuin sieltä ei koskaan olisi mitään poistettukaan. Ja jo kaksi viikkoa mennyttä antibioottikuuria jatkettiin edelleen. Hevonen ripuloi ja laihtui. Ja pisteeksi i:n päälle sen jalat alkoivat turvotella. Uumoiltiin jotain virustautia. No, sellaista hevosta ei siirrellä mihinkään.
Liikutus oli ja oli ollut lähinnä maasta käsin taluttelua ruunauksen jälkimainingeissa. 

Jo tuolloin oli havattavissa haluttomuutta liikkua, mutta miksi. Ruunaus ja haavat? Antibioottikuuri? Ripuli? Virus? Myös mahahaavan mahdollisuus nousi mieleen siinä vaiheessa, kun hevosen kiilloton karva alkoi muistuttaa pörröistä teddykarhua. Ajatuksia risteili ja epäilys tulevista ongelmista alkoi orastaa.

Reklamoin ruunauskomplikaatiosta 4 päivää sen jälkeen, kun olin saanut hevosen haltuuni. Eläinlääkäri kävi tyhjentämässä verihyytymää toisesta kivespussista 5 päivää myöhemmin ja antibioottikuuri jatkui edelleen. Liikuttelua jatkettiin maasta käsin eikä liikkumishalukkuus siitä sen kummammaksi muuttunut. Ruunauksesta tämä ei siis oletettavasti kuitenkaan johtunut. Ja nykytiedolla voisin arvella, että ei tämä hevonen sen innokkaammin keskimäärin ole liikkunut aiemminkaan.
Jossain vaiheessa huomasin hevosen sylkevän heinäpalloja ja totesin kohtalaisen määrän kauraa tulevan läpi lannan mukana.  Epäilin syyksi vähintään hampaita, raspaustarvehan oli tiedossa.
Nämä havainnot tein siis jo siinä vaiheessa, kun hevonen vielä asui myyjän tallissa. 

Lokakuun ensimmäisen viikonlopun aikana siirsin hevosen vihdoin samaan talliin toisen hevoseni kanssa. Ruunaushaavat olivat tässä vaiheessa paranemassa hyvää vauhtia, mutta...

Alkoi kuitenkin kaiken sorttinen ja perusteellinen selvitystyö. 

Nimittäin heti ensimmäisestä päivästä lähtien totesimme tallityöntekijöiden kanssa hevosen jättävän heinää karsinaan runsaanpuoleisesti ja lisäksi totesin hevosen syövän heinää erikoisen hitaasti ja sylkevän edelleen heinäpalloja. Heinän määrää ja laatua (säilö/kuiva) justerattiin tarpeen mukaan. Heinän määrä oli alkuunsa kymmenisen kiloa. Eli siis kysymys ei ollut siitä, että yrittäisin syöttää hevoselle heinäöverit. Lopulta oli selvää, että kuivaheinästä jäivät korret syömättä. Odelmasäilö kelpasi paremmin, mutta määräänsä enempää se ei syönyt sitäkään.
Juomisen seuraamiseksi hevonen laitettiin myös ämpärijuotolle.  Mutta kyllä ±6 kg säilöheinää isolle hevoselle tuntui kovin vähältä, etenkin kun se piti saada lihomaan. Väkirehut sen sijaan kelpasivat erinomaisesti. Hampaat nyt ainakin olisi hoidettava, mutta kenties muutakin?

Mutta se mikä oli ja pysyi, oli ripuli. Lisäksi hevonen oli kiukkuinen harjatessa kyljiltä sekä loimittaessa. Muuten se oli melkolailla sisäänpäinkääntyneen oloinen, voisiko sanoa epäsosiaalinen ja apaattinen.
Ostotarkastuksen yhteydessähän kehotettiin madottamaan hevonen kohonneen valkosoluarvon perusteella. Mutta koska maha-suolikanavan vaivaa näytti nyt olevan, päätin tutkituttaa myös madon munat enkä vain lääkitä umpimähkään. Näyte näytti positiivista pienten sukkulamatojen osalta. Niinpä hevonen madotettiin sitten Equest Pramoxilla. Kontrollinäyte reilut kaksi viikkoa myöhemmin oli puhdas, mutta mikä mahtoi olla todellinen tilanne? Syksyn ja talven aikanahan suolen seinämässä majailevien toukkien kehittyminen aikuisiksi munia tuottaviksi madoiksi hidastuu tai pysähtyy tykkänään aktivoituakseen sitten taas kevään tullen. Joten tartunta voi olla, vaikka näyte olisikin puhdas, Elinympäristönä hevonen - hevosen loiset ja loissairaudet: Saari S, Nikander S. 

Hevosen tullessa uuteen kotiinsa, se oli ensimmäiset 4 päivää mahansuojalääkityksellä (Antepsin®), mutta syömisongelmien ja kylkien arkomisen vuoksi aloin epäillä mahahaavaa, joten mahansuojalääkitys vaihtui pian happosalpaajaan  (Gastrogard®), mikä tuntuikin auttavan ainakin mitä yleiseen käytökseen ja vireystilaan tuli, mutta syömiskäyttäytymiseen ja ripulointiin liittyvät ongelmat olivat ja pysyivät. Ripuloinnista tosin täytyy todeta, että se oli keskimäärin vähentynyt. Oli päiviä että takalisto oli jokseenkin kuiva, mutta jo seuraavana vesi lensi.

Pääasiassa liikutus tapahtui edelleenkin liinassa. Selässä kävin lokakuun aikana 13 kertaa melko lyhyesti. Olihan hevonen enemmän tai vähemmän seissyt pitkään ja toisaalta totesin aika lailla pian, etteivät asiat olleet mallillaan. Jo satulointi sai hevosen huolestumaan ja yrittipä se ainakin kertaalleen tarjota kenkääkin satuloinnin yhteydessä. Ainoa hetki, jolloin se pysyi liikkeessä, oli se hetki, kun ratsastajan piti päästä kyytiin. Muuten se ei todellakaan halunnut liikkua eikä se  kääntynyt. Luit oikein, ei kääntynyt. Kyse ei siis ollut siitä, ettei se taipunut tai väistänyt. Kyljistään se oli suunnilleen yhtä herkkä kuin rautakanki. Rintamasuunta oli kohti maneesin ovea, ulos. Mitään tuhmaahan se ei tehnyt, viestittipä vaan, ettei nyt ole ihan kivaa. Siirryinkin sitten tarkkailemaan hevosen liikettä yksinomaan maasta käsin. Ratsastamisessa ei tässä tilanteessa ollut mitään mieltä eikä se olisi ollut reilua hevostakaan kohtaan.
Yleisenä havaintona oli edelleen, ettei hevonen halua liikkua  ja se vaikutti kömpelöltä ja kompuralta. Aivan kuin se olisi kokovartalokipsissä. Rintamasuunta pysyi kohti ulko-ovea maneesissa ja ulkona kohti tallinovea.
Hevonen kompasteli etupäällään,vasemmalla enemmän. Hieroja käsitteli hevosen lokakuun puolivälissä, jolloin epäammattimainen epäilyni jumiutuneesta selästä sai vahvistuksensa ja lisäksi todettiin vasemman lavan olevan jumissa.
Keskityin kuitenkin seuraamaan enemmälti etupään liikettä. Totesin hevosen askeltavan etujaloillaan siten, että varvas tulee maahan ensin. Aikani seurailtuani, näytti siltä, että hevonen vältteli eniten vasemman etujalan käyttämistä ja kavionivelkin näytti ajoittain täyttyvän hieman. Parhaiten ongelma oli havaittavissa käynnissä, pienen rasituksen jälkeen se ontui käynnissä selvästi.
Ja kirsikkana kakussa toisessa takakaviossa säde oli osittain halki ja sädemätä vaivasi.  Pystyin tunkemaan oman etusormeni ensimmäistä niveltä myöten säteen sisään, eikä se tietystikään hevosesta kovin mukavalta tuntunut.
Selviteltäviä ja hoidettavia asioita tuntui olevan kosolti.

 Jo lokakuun alussa raspausta varten sovitulle eläinlääkärikäynnille oli siis nyt  muutakin käyttöä. Tämä käynti toteutui lokakuun viimeisellä viikolla. Piti siis hoitaa jo ostotarkastuksessa todetut hammasasiat  ja rokottaa hevonen. Asiakirjojen mukaan hevonen oli edellisen kerran rokotettu 2.7.2011 eli kolme ja puoli vuotta aiemmin. Toisin sanoen koko rokotussarja pitäisi aloittaa alusta, jotta hevonen olisi kelvollinen kilpailemaan missään kyläkinkereitä kummemmissa kisoissa. Tosin hevosen kunto nyt alkoi jo antaa olettaa, että kilpailuista ei tarvitsisi haaveilla. Hevonen kuitenkin sai nyt asiaankuuluvat influenssa- ja jäykkäkouristusrokotteet.
Syömisongelmien suhteen todettiin, että jatketaan happosalpaajaa ja katsotaan, onko raspauksella vaikutusta.
Hevonen myös taivutettiin etujaloistaan uudelleen.Taivutusreaktioita se ei edelleenkään esittänyt, mutta liikkumishaluttomuus oli yhä näkyvillä. Enempää ei tässä vaiheessa asialle voitu.
Muutaman päivän seuraisin, mitä ruokarintamalla tapahtuisi.

Lokakuun siis pyrin erittelemään erilaisten oireiden ja vaivojen alkuperää; hampaat? jalat? maha? suolisto? Tiedossa olevat asiat tulivat hoidetuksi, mutta jäljelle jäi liian monta ratkaisematonta asiaa, joten lokakuun viimeisenä päivänä tilasin hevoselle ajan klinikkatutkimuksiin niin sisätautien osalta kuin ontumatutkimukseenkin. Mahan/suoliston osalta olin ymmälläni. Happosalpaaja näytti parantaneen hevosen oloa noin yleisesti, mutta ripulointi, syömistavat ja perustavaa laatua oleva haluttomuus liikkua aiheuttivat silti päänvaivaa. Lisäksi hevonen vaikutti olevan enenevässä määrin vihamielinen muita hevosia kohtaan, sukupuolesta riippumatta. Päättelin, että ongelma saattaa olla monimutkaisempi kuin pelkkä mahahaava. Mutta millainen? Jalkaosaston suhteen epäilin ongelmaa etupäässä, mutta koska se ei kuitenkaan taivutuksissa tullut esiin, oli oletettava että ongelman ydin ei ollut kuitenkaan nivelissä.
Tässä vaiheessa aloin nähdä kaupanpurun vaihtoehtona. Olin omistanut hevosen nyt puolitoista kuukautta eikä tähän aikaan mahtunut muuta kuin ongelmanratkaisua, ja lisäksi näytti siltä, että hevosta vaivasi kenties jokin kroonisempikin ongelma kuin mahahaava tai niveltulehdus eikä hevosta voinut käyttää aiottuun tarkoitukseensa.  Suunnitellut treenaamiset olivat jäissä ja hoidettavaa oli nyt tuplaten. Itse asiassa se "alkuperäishoidettava" vaikutti olevan paremmassa kunnossa kuin tämä uusi.
Seuraavaksi oli hankittava hevoselle asiaankuuluvat diagnoosit klinikalta.

Ymmärrän kyllä hyvin, ettei priimaa olekaan tai se on harvinaisuus. Kun hevosen ostaa, on syytä valmistautua siihen, että kaikennäköistä voi ilmetä eikä hevonen aina ole käyttökuntoinen, ja se saattaa vaatia lisäpanostuksia sekä ajallisesti että rahallisesti. Siitä on ennestään kosolti kokemusta. Selkeästi hoidettavissa olevat ongelmat, kuten esimerkiksi mahahaava,  tai jo ostovaiheessa havaitut ongelmat eivät toki ole mikään syy perääntyä jo tehdystä kaupasta. Sellaiset sitten hoidetaan. Ja senpä vuoksi en tässäkään tapauksessa alkanut hetimmiten kauppoja perumaan, kun ensimmäiset merkit ongelmista havaitsin. Ehkä olisi pitänyt? Tiedä häntä. Luultavasti oltaisiin silti samassa tilanteessa.